Gramma harjoitusta on enemmän kuin tonni teoriaa

Meditaatio on itsensä muistamista

Meditaation on paljon erilaisia mielleyhtymiä sisäänsä sulkeva sana. Meditaatiota voi olla kynttilän liekin tai takan tuijottelu yhtä hyvin kuin meren äärellä ajattomuuteen vaipuminen. On myös valtava määrä henkisiä harjoituksia, joita kutsutaan meditaatioksi. Tekniikoita löytyy aina tanssimeditaatiosta kävelymeditaatioon, joogameditaatiosta mantrameditaatioihin.
Antti Torsti alkoi säännöllisen, päivittäisen meditaationsa vuodesta -95.
- Tässä elämässä kaikki lähti siitä, kun 6 kk ikäinen lapseni kuoli. Tapa, millä olin siihen asti katsonut maailmaa, muuttui kokonaan. Aiemmat päämäärät ja saavutukset, jotka koin saavuttamisen arvoisena, menettivät merkityksensä.
Antti halusi kokeilla muita keinoja rauhan saavuttamiseksi.
- Etsikkoaika kesti ehkä kymmenkunta vuotta, jolloin kokeilin erilaisia henkisiä suuntauksia ja harjoituksia. Eräs Suomessa vieraillut henkinen mestari auttoi minua eteenpäin ja se muutti monta asiaa. Aloin nähdä sitä, kuka todella olen henkisessä mielessä, hän sanoo. Meditaatiosta tuli Antin apuväline säilyttää yhteys itseeni ja maailmaan.

Meditaation kolme sisältöä
Antti Torsti on harjoittanut meditaatiotekniikoita ja –malleja jo pari vuosikymmentä. Tänä päivänä meditatiivisesta tilasta on tullut jo miehen toinen luonto.
- Elämässäni on ollut hyvinkin meditaatioon keskittyneitä jaksoja. Näin esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa rakensimme jooga-koulua. Päivässä saattoi tulla meditoitua useita tuntejakin, hän kertoo.
Nykyisin Antin henkilökohtainen, päivittäinen meditaationsa viime vuosina on hyödyntänyt kolmenlaisen harjoituksen yhdistelmää.
- Ensimmäinen toteuttamani meditaatio on sellainen, missä mieli keskittyy korkeimpaan tietoisuuteen. Kyseessä on hartauden jooga (bhakti-jooga). Sen tavoitteena on mielen hiljentyminen ja ykseys tämän tietoisuuden kanssa.
- Toiseksi elämääni kuuluu itseänsä tutkiva meditaatio, jossa uskalletaan katsoa omia sisäisiä demoneja silmästä silmään. Tämä on tiedon jooga (jinana-jooga).
- Kolmantena tapana pyrin harjoittamaan karmajoogaa, jossa pyritään pyyteettömästi auttamaan muita ihmisiä sekä fyysisellä, psykologisella että henkisellä tasolla. Tähän sisältyy myös se, että auttaa muita ihmisiä näiden kahden edellisen toteuttamisessa, Antti sanoo ja opastaa mielellään muita meditatiivisen tilan saavuttamisessa.

Meditaatiosta toiseen
Ensiksi mainittu bhakti-jooga on tietoisuuden ja rakkauden mereen vievä, syliin sulkeva meditaatio. Siitä tulee autuas, vahvistava ja voimistava olo.
- Useimmiten on kuitenkin niin, että kun on ollut tässä valossa, varjotkin nousevat esiin. Näin ollen, mitä kirkkaampi valo, sen suuremmat varjot ovat toisinaan kohdattavana.
- Päivän mittaan itsessä nousee esille keskeneräisiä ja kipeitäkin asioita kuin luonnostaan. Ei tarvitse kovin kummoista stimulusta, kun huomaa, että kyyneleet tulevat silmiin. Silloin on kenties aika päästää irti joistakin omista riippuvuuksista ja kielteisistä asioista, Antti sanoo.
Kuin itsestään, tästä nousee tarve toisenlaiseen meditaatioon.
- Jinana-jooga lankeaa silloin kuin Manulle illallinen. Ajankohtaiseksi tulee itseään tutkiskeleva meditaatio. On puhdistettava oma mieli uskomuksesta, että jonkin asian pitäisi olla juuri haluamallani tavalla. Joogi pyrkii tiedostamaan ja vapautumaan. Toki hänenkin mielensä on välillä levoton, mutta hän on iloinen löytäessään itsestään ne kohdat, joista on päästettävä irti. Elämä on. Maailma on. Olla läsnä sen kanssa, mitä on, on ainakin hyvä välitavoite, Antti toteaa.

Meditaatio on muistutus
Meditaatio sisältää paljon, mutta ei sanana ole kovin paljon puhuva.
- Suomeksi se on käännetty sanalla mietiskely, mikä ei kenties aivan kuvaa sitä, mistä siinä on kyse. Mieli pyritään jättämään meditaatiossa tyhjäksi eikä tilaa pyritä täyttämään mielen työskentelyn avulla. Sanskritinkielinen sana, sadhana, kuvaa meditaation olemusta paremmin. Se merkitsee pyrkimystä oivaltaa itsensä, Antti pohtii.
Meditaatiossa on joka tapauksessa kyse muistamisesta.
- Muistettavana on vain se, keitä me olemme ja se, että olemme kaikki yhtä. Tässä meditaatio on oiva apuväline. Säännöllisen meditoinnin tuloksena muistaminen voi laajeta arkipäivän askareisiin.

- Kun aamulla on ollut puoli tuntia meditaatiossa ja kokee yhteyden, se on arkipäivän toimien keskellä helpompi ulottaa kaikkeen ympärillä olevaan, Antti sanoo.
Antin kello piippaa. Kysyn mistä se muistuttaa. Hän kertoo sen olevan säädetty muistuttamaan häntä juuri ykseyden olotilasta.
- Kun kuulen piippauksen, otan yhteyttä jälleen korkeimpaan tietoisuuteen. Lopulta se tapahtuu automaattisesti piippauksen yhteydessä, ilman kovin tietoista valintaa, Antti hymyilee.

Mielen levoton apina
Moni kokee meditaation haasteen olevan mielen hiljentämisessä. Ensiksi meditoija rentoutuu ja hiljentyy rauhan tilaa etsien. Mieli kuitenkin vielä taistelee tästä rauhasta.
- Ihmisen mieli on kuin levoton apina, joka hyppii jatkuvasti puusta toiseen – menneisyyden ja tulevaisuuden maisemissa. Tälle apinalle voi meditaatiossa antaa mantran, jota se voi pureksia vähän aikaa. Kun mieli keskittyy johonkin, se hiljenee kenties hetkeksi ja voimme edetä matkallamme korkeimpaan tietoisuuteen, Antti selvittää.
- Mantran sijasta voi yhtä hyvin kysyä mieleltä vaikkapa kysymyksen: mitä vikaa on tässä hetkessä? Kysymys voi myös olla: mikähän on minun seuraava ajatukseni? Nämä ovat tarpeeksi hämmentäviä kompakysymyksiä mielelle, joten se hetkeksi vaikenee. Mieli kun ei tiedä mitään tästä hetkestä, vaan ajatukset keskittyvät aina tulevaan tai menneeseen, Antti toteaa.
Jooga-asennot eli asanat ovat myös hyödyllisiä askelia keskittämään mieltä. Joogi tekee asanan, jotta hän pystyisi istumaan meditaatiossa.
- Jos haluaa avata enemmän sydäntään, voi käyttää asentona vaikkapa aurinkotervehdystä tai kobra-asentoa, Antti näyttää ja huomaa tarvitsevansa juuri nyt kobraa. Monet muut asanat palvelevat käyttötarkoituksensa mukaan. Jos ihminen ei koe voivansa keskittyä yksin, ryhmässä meditointi nousee arvoon arvaamattomaan. Ryhmän energia voimistaa ja moninkertaistaa yksilön kokemusta.

Harjoitus tekee mestarin
Antti tietää, että meditaation tarkoitus ei ole ruokkia egoa eikä saavuttaa aineellista hyötyä.
- Ne meditaatioharjoitukset mitä itse teen, keskittyvät kaiken näkemiseen yhtenä. Tässä mielessä ne ovat jopa egoa musertavia harjoituksia. Ykseydessä kun ei ego voi elää.
- Ihmiset aloittavat useimmiten meditoinnin silloin, kun he ovat todenneet maallisten tavoitteiden olevan toisarvoisia. He eivät enää koe, että tavarat tai asemat toisivat pysyvää onnea tai täyttymystä.
- Itsensä muistamista ja autuutta ei voi verrata mihinkään ulkonaiseen hyötyyn. Sen tuoman tilan jokainen voi vain itse kokea. Mutta gramma harjoitusta on jälleen enemmän kuin tonni teoriaa. Se pätee meditaationkin suhteen, Antti sanoo.
Etua itsensä työstämiseen meditaatiosta voi toki olla.
- Omien pelkojen kohtaaminen on hyvinkin hyödyllistä. Tämäntyyppistä elämänmeditaatiota voidaan tehdä myötäelämisen, itseilmaisun ja kuuntelemisen tietä opiskellen. Psykologisten lukkojen avaaminen on yhtä lailla tärkeää meditaatiota. Sekin vie lähemmäksi sitä, keitä todella olemme, Antti toteaa.
Antti sanoo, että meditaatio ei koskaan epäonnistu.
- Jos mieli ei hiljene eikä pääse rauhan tilaan, silloin on ainakin tehnyt työtä sen eteen, että hiljentymisen esteet murtuisivat. Harjoittelemalla rauha löytyy.
 
Lomalle tämän päivän ajatuksista
Käytännössä Antti valmistautuu meditaatioon vaikkapa laulamalla jonkun laulun kitaransa säestyksellä.
- Laulun voin laulaa korkeimmalle tietoisuudelle ja samalla valmistan mieltäni hiljentymiseen. Saatan käyttää muita joogan keinoja kuten asanoita (jooga-asentoja). Lisäksi voin hieroa tiettyjä kehon pisteitä tai aloittaa kehon liikkeellä, tanssilla. Oma levottomuusasteeni sanelee sen, millaisia keinoja milloinkin siinä käytän.
- Seuraavaksi istun alas ja haen asennon, jossa on hyvä olla. Seuraan hengitystäni ja visuaalisella harjoituksella voin visualisoida itseni rakkauden valtamereen, jossa yksilötietoisuus sulautuu ykseydeksi.
- Alan toistaa yksinkertaista mantraa sisään- ja uloshengityksellä. Ilman tavoitetta unohtaa mantra, tulee hetkiä, jolloin mieli on hiljainen. Voin ehkä keskittyä niihin hetkiin, joissa hengitys vaihtaa suuntaa, koska useimmiten juuri noissa kohdissa on ajatukseton hetki, Antti havainnollistaa omaa meditaatioharjoitustaan.
- Mieli voi mennä välillä päivän ruokalistaan tai auton korjaamiseen, mutta heti kun sen havaitsen, pyrin palaamaan takaisin itseeni

Lopulta kaikki on täydellistä
Meditaatiossa aika voi pysähtyä.
- Minuutit tuntuvat tunneilta tai päinvastoin. Olotila on autuas. Siinä tilassa kaikki on täydellistä ja eheää. Mikään ei ole lopulta täällä rakkaudetonta, Antti sanoo.
- Sanat voivat vain näyttää sinnepäin, mutta jokaisen pitää kuitenkin itse löytää oma tiensä.
Dualistisessa maailmassa suuri surun tunne tarvitaan, jotta voi kokea suuren ilon kokemuksen.
- Mieli (ja keho) kokee kummassakin ääripäässä surun tai ilon. Mutta se, joka minä olen, on jatkuvassa autuuden tilassa. Joku osa minusta kokee masennukset, kivut ja säryt. Siitä huolimatta sisin tietää, että elämäkin on vain roolinäytelmä. Todellinen luonteeni on haavoittumaton, Antti vakuuttaa.