Yhteystiedot

Antti Torsti

Kvantti Antti Tmi
Pieksämäellä:

Sorvarintie 3
76850 NAARAJÄRVI

Helsingissä:

Valuraudantie 6
00700 Helsinki


p. 0440 968682

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:532201 kpl
Share |

Yleislääkärilehti 2/2010

 

Jäsenkorjaus elää ja toimii tuloksekkaasti
Jäsenkorjausta on voinut opiskella
1980-luvulla perustetun
Kansanlääkintäseuran
kou lutuksessa, josta on
muotou tunut 3-vuotinen määrämuotoinen
ja näyttökokeeseen päättyvä
Kalevalaisen jäsenkorjauksen® koulutus.
Nykyisin enemmistö koulutettavista
on terveydenhuoltoalan ammattilaisia,
mikä kertoo siitä, että he kokevat
saavansa vanhasta perinteestä
sellaisia valmiuksia, joita ei saa virallisesta
koulutuksesta. Kahden jäsenkorjauksen
tyylisuunnan tehokkuutta
ovat eri työryhmät tutkineet
vertaillen niitä mm, fysioterapiaan,
ohjattuun liikuntaharjoitteluun ja
myös hierontaan. Molemmat jäsenkorjaushoitomuodot
auttavat näiden
tutkimusten mukaan niska-hartia- ja
selkävaivoissa.
Suomessa elää virallisen terveydenhuollon
rinnalla ja osittain sen
kanssa myös yhteistyössä omaleimaista
kansanparannusta. Sen tutki muksella
on myös jo vuosisataiset juuret.
Ensimmäisen kerran tuodaan esille
käsin tapahtuva suomalaiskansalli-
Suomessa elää kansaparannusperinne, jonka palveluja haetaan erityisesti
tuki- ja liikuntaelinvaivoissa. Jäsenkorjaus on perinteisesti ollut varsin yksilöllistä
toimintatavoiltaan, mutta viime vuosikymmeninä se on eriytynyt muutamien
mestareiden perustamiksi, toisistaan hiukan eroaviksi, tyylisuunniksi omine
perusajatuksineen ja tekniikoineen.
// terveydenhuolto
Osmo Hänninen
Heikki Hemmilä
Olavi Airaksinen
nen kivun hoito Maxeniuksen väitöskirjassa
v. 1733 (1). Aineisto oli kerätty
Kuopion seudulta. Kuvauksia
tuki- ja liikuntaelimistön ongelmien
hoidosta sisältyy myös n. 100
vuotta myöhemmin ilmestyneeseen
Lönnrotin kokoamaan kansalliseepokseemme
Kalevalaan (2).
Meriläisen väitöskirja v. 1986 (3)
osoitti, että perinnehoidot olivat
edelleen hyvin tunnettuja neljännesvuosisata
sitten ja kuuden, eri puolilta
Suomea valittujen paikkakuntien,
yli 15-vuotiaista asukkaista 30–42 %
oli käyttänyt niitä elämänsä aikana.
Jäsenkorjaajien (nikamankäsittelijöiden)
apuun oli sen mukaan vuonna
1983 turvautunut kaupunkilaisista
5 % ja maaseudulla asuvista 6 %.
Kalevalainen jäsenkorjaus
Kalevalaisten jäsenkorjaajien käsityksen
mukaan he edustavat ikiaikaista
kansallista perinnettämme. Ka le valainen
jäsenkorjaus hoitaa koko tukija
liikuntaelimistöä, kudoksia ja niveliä
mobilisoiden voimaa käyttämättä.
Hoidon aluksi selvitetään kehon puolierot
ja kipukohdat kivun aiheuttajan
sekä muiden ongelmakohtien kartoittamiseksi.
Hoito kestää puolestatoista
kahteen tuntiin. Kun tätä jäsenkorjauksen
muotoa on ohjelmoidusti
opetettu vuosia, on kalevalaisten
jäsenkorjaajien toiminta varsin yhtenäistä
(6). Enemmistö kursseille
osallistuvista on nykyisin jonkun terveydenhuollon
tutkinnon suorittaneita
ammattilaisia. Muut jäsenkorjauksen
muodot ovat vaihtelevampia.
Ne keskittyvät hoidossaan enemmän
vaiva-alueen hoitoon, joskin parantajat
hoitavat myös laaja-alaisemmin
asiakkaitaan, kun he näkevät sen tarpeelliseksi.
Jälkimmäisistä ensiksi
tieteellisen tutkimuksen kohteena ollutta
hoitomuotoa kutsutaan seuraavassa
kaustislaiseksi jäsenkorjaukseksi.
Kalevalaisten jäsenkorjaajien käsityksen
mukaan vaivat johtuvat tasapainotekijöiden
häiriöistä, tuki- ja
liikutaelinten kineettisen ketjun epätasapainosta
(7), jolloin aineenvaihdunta
ja hermotoiminta häiriintyvät.
Häiriöt aktivoivat puolustavaa lihas//
terveydenhuolto
Yleislääkäri 2/2010, vsk 25 25
jännitystä. Kuten rakennusten hyvinvointi
on riippuvainen perustuksista,
on siis ihmisen hyvinvointi riippuvainen
jalkojen tilasta, erityisesti kineettisen
ketjun epätasapainon aiheuttamasta
mittaerosta. Selkävaivat
vai kuttavat ryhtiin, lantion asentoon
ja sitä kautta alaraajojen toimintaan ja
myös alaraajojen toiminnalliseen pituuteen.
Koko kehoa tulee siten hoitaa
riippumatta siitä, mikä vaiva on
juuri sillä hetkellä pahiten pinnalla.
Kalevalaisessa jäsenkorjauksessa
hoito alkaa selvittämällä jalkojen
pituusero asiakkaan maatessa selällään.
Mittaerot näkyvät selkeimmin
samoin kuin lantion kiertyminen.
Hoi dossa voimaa käyttämättä mobilisoidaan
kudoksia varpaista, jalkateristä,
nilkoista, pohkeista, polvista
ja reisistä ylöspäin (kuva 1a). Selän
aluetta hoidetaan useimmiten asiakkaan
istuessa. Jäsenkorjaaja istuu hänen
takanaan peukaloiden kulkiessa
nikamavälistä toiseen tasapainottaen
mobilisoiden puolierot nikamien liikeradoissa
ja kudospaineissa. Liike
on aktiivinen tapahtuma, jossa hoitaja
pyytää asiakasta kumartumaan
ja jälleen ojentautumaan. Tätä hoitotapaa
kutsutaan perskynkäksi (kuva
1b). Seuraavaksi mobilisoidaan hartioiden
ja niskan seutu sekä yläraajojen
ja pään alueet, jälleen voimaa käyttämättä.
Parantaja haastelee asiakkaansa
kanssa työtä tehdessään, mikä
vähentää myös asiakkaan jännitystä.
Yllättävän usein tämän muistiin palautuu
kenties jo monia vuosia aiemmin
sattuneita tapaturmia, jotka ovat
ajat sitten unohtuneet.
Jäsenkorjaushoito on paljolti parantajan
ja asiakkaan yhteistyötä,
eli asiakas on aktiivisesti mukana.
Hoidossa ede tään rauhalli sesti noin
puolentoista tai kahden tunnin ajan.
Kalevalainen jäsenkorjaaja kun nioittaa
asiak kaan kudok sia ja nivelten
nor maa leja lii kera toja. Kii reetön kansanomai
nen haastelu on tärkeä osa
hoi totilan netta. Näin jäsenkorjaaja
saa hoi dettavan luot tamaan itseen sä,
ei kä asi a kas pelkää hoi totilannet ta.
Kaustislainen jäsenkorjaus
Kaus tislai sessa jä sen kor jauk sessa eri
paran ta jil la on oma kä si alansa, vaikka
mo net hyväksi ha vaitut menetelmät
ovat levinneetkin laajalle. Hoidossa
keskitytään enem män itse vaiva-alueeseen,
ja hoi toaika on useimmiten
lyhyempi kuin kalevalaisessa
jäsenkorjaukses sa. Selkävaivoissa
yl lä mainittu pers kynk kä on myös
yksi perusmenetelmistä. Asiakas ja
parantaja istuvat pe rä kanaa, ja parantaja
tunnustelee hoidettavan selkärankaa
okahaarake kerrallaan nyt
kuitenkin niskasta alaspäin (kalevalaisessa
jäsenkorjauksessa alhaalta
ylöspäin) kokeillen, poikkeaako jokin
nikama suorasta rivistä, ja onko
okahaarakkeiden sivuilla olevissa kudoksissa
tunnettavia poikkeavuuksia
tai aristuksia. Todettuaan nikamien
asentovirheet kaustislainen jäsenkorjaaja,
parantaja, lukitsee peukaloillaan
hoidetta van nikaman alapuoliset
poikkihaa rakkeet ja kehottaa
hoidettavaa ojen tamaan selkänsä
etukumarasta. Tarvittaessa liikettä
voidaan varovasti ohjata olkapäästä,
jos jompikumpi puoli tuntuu vaativan
enemmän liikuttelua. Toinen,
vielä pehmeämpi, mestariparantajien
Olavi Virkkalan ja Heikki Jylhän
käyttämä keino perustuu okahaarakkeiden
hieromiseen eri puolilta joko
päinmakuulla tai istuen. Parantajan
toteamaa nikaman kiertymää voidaan
oikaista myös painamalla okahaaraketta
kevyesti sivulta samalla,
kun hoidettava ojentaa ylävartaloaan.
Ristiluu-suoliluuniveltä mobilisoitaessa
peukalo-ote kohdistuu suoliluun
taka-yläkyhmyyn.
Olavi Virkkalan kehittämä polven
laitto perustuu hänen havaintoonsa,
että selkävaivaisilla on useimmiten
polvi ”pois paikaltaan”. Siinä
polvilumpion sivuilla olevat ”hymykuopat”
asetellaan tasalle peukalolla
painellen ja samalla polvea ojentaen
ja kiertäen.
Nopeita ns. sy säys ma ni pulaatioi ta
(eng ”trust”) ei myöskään kaustislaisessa
jäsenkorjauksessa käytetä. Vakavien
kudosvaurioiden riski on pienempi
kuin eräillä muil la ma nipulaatio
tek niikoilla.
Kaus tis laisen jäsenkor jauksen
tut ki jat Hemmilä ja työ toverit ovat
rapor toineet satunnaistetun ja havainnoitsijalle
sokkoutetun selkävaivojen
(n=114) hoitotutkimuksen (9).
Tu lokset osoittivat, että kaustislainen
jäsenkorjaus auttoi kroonisten selkävaivojen
hoi dossa yhtä hy vin kuin
fy sio terapia tai fy sio terapeutin ohjaama
ke vyt lii kuntaohjelma, mutta
jäsenkorjaus paransi sekä sivu- että
etutaivutuslaajuutta sekä kipujanalla
arvioitua selkäkipua enemmän kuin
liikuntaohjelma, vielä puolen vuoden
seurannassa. Myöhemmässä julkaisussa
osoitettiin, että edullinen hoitovaikutus
Oswestryn haitta-asteella
mitattuna näkyi vielä vuoden kuluttua
(10) (kuva 2).
Myös Nottingham Health Profi le
-elämänlaatumittarin osioista oli parantunut
vuoden kuluttua useampi
jäsenkorjauksella kuin fysioterapialla
tai kevyellä liikuntaohjelmalla
(10). Suorissa tai epäsuorissa kustannuksissa
ei tullut ryhmien välille
tilastollisesti merkitseviä eroja.
Fysioterapiaan arvotut kävivät lääkärissä
hoitoa seuraavana vuonna
tilastollisesti merkitsevästi harvemmin
kuin edeltävän vuoden aikana.
Selkäpotilaiden hoitokuluista karkeasti
kolmannes meni vaihtoehtohoi//
terveydenhuolto
26 Yleislääkäri 2/2010, vsk 25
toihin, kolmannes lääketieteellisiin
tutkimuksiin ja hoitoihin, ja kolmanneksen
käytti Kela muutaman potilaan
laitoskuntoutukseen (11).
Kroonisissa niska-hartiaseudun
vaivoissa (n=42) satunnaistetussa ja
havainnoitsijalle sokkoutetussa tutkimuksessa
kaustislainen jäsenkorjaus
vähensi kipua ja paransi myös niskan
alueen liikkuvuutta (kuva 3) enemmän
kuin tilanteen pelkkä seuraaminen
(12). Kolmannes hoidettavista ei
reagoinut jäsenkorjaukseen, kun taas
kolmannes oli vielä vuoden kuluttua
selkeästi paremmassa kunnossa kuin
alussa. Ilman hoitoa niskakipu osoittautui
varsin pysyväksi.
Kalevalaisen jäsenkorjauksen
van hojen mestariparantajien Olavi
Mä kelän ja Pentti Penttilän työn
tu loksellisuutta on seurattu vaikeiden
selkäongelmapotilaiden hoidossa
(n=35). Kaikki yhtä lukuunottamatta
hyötyivät saamastaan hoidosta, ja
pääasiassa sekä asiakkaiden että myös
tutkimuslääkärin arvion mukaan tulos
oli hyvä. (7 ).
Näiden tulosten rohkaisemana
kalevalaista jäsenkorjausta on tutkittu
laajemmissa satunnaistetuissa ja
tutkijalle sokkoutetuissa asetelmissa
kroonisissa alaselkävaivoissa (n=131,
(13)) verrattuna fysioterapiaan ja niska-
hartiavaivojen (n=105 (14)) hoidossa
verrattuna sekä fysioterapiaan
että hierontaan. Edelleen on pienemmässä
aieistossa (n=11) selvitetty
jäätyneen olkapään hoidon tuloksellisuutta
(15). Hoidon tehon mittareina
olivat mm. kipujanan (VAS)
avulla arvioitu selkä- ja niskakipu,
Os westryn kipu- ja haittaindeksi sekä
Neck Disability Index, työ- ja toimintakyvyn
sekä elämänlaadun mittaukset.
Lisäksi tehtiin sarja selän toiminta- ja
liikkuvuustestejä. Tutkittavat arvioivat
myös itse hoitotulosta asteikolla
-1–+10.
Kroonisesta selkävaivasta kärsivien
asiakkaiden oma arvio hoidon
tuloksellisuudesta hoitosarjan päätyttyä
oli parempi kalevalaisessa jäsenkorjausryhmässä
(6.7) kuin fysioterapiavertailuryhmässä
(5.4, p=0.001).
Ka levalaista jäsenkorjausta saaneessa
ryhmässä 52 (91.2 %) ilmoitti saaneensa
jäsenkorjaushoidosta apua
sel kä ongelmiin, ja 36:lla heistä hoitotulos
oli hyvä (arvio 8–10) (12).
Fysioterapiaryhmässä koehenkilöillä
oli hoidon jälkeen paremmat
ala selän pinta-EMG-mittausarvot
Kuvat 1a ja 1b. Mestariparantaja Pentti Penttilä hoitaa asiakasta lähtien liikkeelle vartalon ja erityisesti lantion asennon tarkastelusta. Hän mo bilisoi
jalan niveliä, jolloin jalan elastisuus palautuu ja jalat saadaan yh tä pitkiksi. Tämä hoitovaihe tehdään asiakkaan maatessa selällään (a). Sit ten hän
etenee rauhallisesti selän hoitoon asiakkaan istuessa edessä ja hoitajan istuessa takana (perskynkkä) (b). Kuuluisan kansanparantajan Iina Känsälän
kehittämää perskynkkä-menetelmää (8) käyttävät monet jäsenkorjaajat selkävaivojen hoidossa.
(16) ja symmetrisyys parani. Sen selit
tää lisääntynyt suositeltu liikunta ja
sään nöllinen venyttelyohjelma, kun
asi akkaat jatkoivat niitä myös hoitosarjan
jälkeen.
Selkävaivatutkimuksessa ei vuoden
seurannassa löytynyt tilastollisesti
merkittävää ryhmien välistä eroa
kivun, haittaindeksin ja selän liikkuvuustestien
osalta. Asiakkaiden oma
arvio hoitotuloksesta ja elämän laadun
muutokset hoidon jälkeen olivat
kuitenkin edelleen parempia kalevalaista
jäsenkorjaushoitoa saaneilla.
Asiakkaat arvioivat, että jäsenkorjaajien
taidot luoda hyvä ja luotettava
vuorovaikutus hoitotilanteessa olivat
parempia kuin vertailuryhmässä.(13).
Pitkäaikaisesta niska-hartiakivusta
kärsivät työikäiset potilaat satunnaistettiin
kalevalaisen jäsenkorjauksen,
klassisen hieronnan ja fysikaalisen/
liikehoidon ryhmiin (14).
Mit tareina käytettiin niskakivun
voi makkuutta (VAS 0–100), niskakipu-
ja haittaindeksiä (Neck Disability
In dex) sekä kyselylomakkeella arvioituna
toimintakykyä. Tutkittavat arvioivat
myös hoitotuloksen asteikolla
-1–+10. Lisäksi mitattiin kaularangan
liikkuvuutta taivutustesteillä.
// terveydenhuolto
Yleislääkäri 2/2010, vsk 25 27
Kuva 2. Oswestryn kipu- ja haittaindeksin tulokset kroonisissa selkävaivoissa,
joita on hoidettu kaustislaisella jäsenkorjauksella, fysioterapialla
ja kevyellä liikuntaohjelmalla. * = p<0,05, ** = p= 0,01, Kruskall-Wallis
-testi. (mukailtu (10) -artikkelin Taulukosta 2).
Kuva 3. Kaustislaisen jäsenkorjauksen vaikuttavuus viiden viikon seurannassa
kaularangan liikkuvuuteen eri tasoissa verrattuna pelkkään
seurantaan. N = 42. **=p<0,001, *=p< 0,05, Mann-Whitney U–testi (12,
muo kattu, taulukko 2).
Kalevalaista jäsenkorjaushoitoa saaneiden
koehenkilöiden oma arvio
hoitotuloksesta oli parempi kuin fysioterapia/
liikehoidon tai klassisen
hieronnan keskiarvotulokset (7.3 vs.
6.1-6.1; p= 0.023).
Kipu- ja haitta-indeksi oli kuukauden
kuluttua hoidon jälkeen merkittävästi
pienempi kalevalaista jäsenkorjaushoitoa
saaneilla kuin fysioterapia-
ryhmässä (p=0.018). Kau larangan
kiertoliikkeiden paraneminen
oli suuntaa antavasti parempi
jäsenkorjauksen jälkeen. Yläraajaan
säteileväs sä kivussa jäsenkorjauksen
hoitotulos oli koehenkilöiden mielestä
parempi kuin paikallisen niskakivun
hoidossa. Kaularangan
liik kuvuuden ja lihasten toiminnan
symmetrisyys parani fysioterapian
jälkeen verrattuna muihin ryhmiin.
Hie ronnan vahvana puolena oli lihaksia
rentouttava vaikutus ja rento
olo hoidon jälkeen, mutta vaikutus
kipuun ei kestänyt pitkään. (14)
Vuoden kuluttua kyselyyn vastasi
93.1 % hoitosarjan saaneista niskahartiavaivapotilaista
(14). Kipu- ja
haittaindeksin arvo oli vuoden kuluttua
hoidon jälkeen edelleen pienempi
kalevalaista jäsenkorjaushoitoa saaneilla
(p=0.046). Niska-hartiakivun
voimak kuus oli pienin myös jäsenkorjausta
saaneilla ja erosi merkittävästi
fysioterapiaa saaneen vertailuryhmän
arvoista (kalevalainen jäsenkorjaus
- fysio terapia, p=0.04) (ku va
7, netissä).
Kalevalaista jäsenkorjaushoitoa
saa neet
niskahartiavai vaiset
käyttivät vuo den kuluttua
vä hem män lääkkeitä.
Sär ky lääkkeiden
käyt tö väheni jäsenkorjaus
hoitosarjan jälkeen
65.7 %:lla ver sus
50.0 % (fysio terapia) ja
56.2 % (hieronta), eikä
se lisääntynyt yhdel
läkään hoidetuis ta
(14).
Pohdinta
Edellä esitetyt esimerkit
osoittavat, että jäsenkorjaus
aut taa selkäja
niska hartiavaivoista
kär siviä asiakkaita yhtä
hyvin tai jopa paremmin
kuin fysioterapia,
ohjattu liikuntaharjoittelu tai hieronta.
Tutkimukset on suoritettu toisistaan
riippumatta ja eri puolilla maata, eri
jäsenkorjaajien hoitaessa muutamaa
sataa asiakasta. Hoitotulosten arviointiin
käytettiin kansainvälisesti
// terveydenhuolto
28 Yleislääkäri 2/2010, vsk 25
standardoituja mittareita, ja vuoden
seuranta-aika oli kansainvälisen käytännön
mukainen.
Jäsenkorjauksen elinvoimaisuus
ja sen parhaillaan tapahtuva leviäminen
viittaavat sen nauttimaan
arvostukseen kansalaisten piirissä.
Arvostusta ei voi saada ilman asiakkaiden
myönteisiä kokemuksia. Samaan
viittaa myös se, että terveydenhuollon
koulutuksen saaneet ja työssään
kokemuksia keränneet ammattilaiset
hakeutuvat kalevalaisen jäsenkorjauksen
oppiin. Helsinkiläistyneen
nil siäläisen mestariparantajan oppiin
ha keutuu jopa lääkäreitä (5).
Perinteisesti jäsenkorjaus on
opittu seuraamalla suvun vanhempien
jäsenten ja muiden parantajien
työtä. Maassamme on parantajasukuja,
joissa perinteen tiedetään siirtyneen
jopa kahdeksan sukupolven
ajan (17). Kalevalainen jäsenkorjaus
on perinteen lisäksi viime vuosikymmeninä
siirtynyt myös määrämuotoisen
koulutuksen avulla muille
kuin oman suvun jäsenille. Tässä
suhteessa mestariparantajaserkukset
Olavi Mäkelä Ullavasta ja Pentti
Penttilä Kaustiselta ansaitsevat erityisen
tunnustuksen. He ryhtyivät
LT Antti Hernesniemen aloitteesta
järjestämään opetusta myös muille
kuin oman sukunsa edustajille. He
olivat avainhenkilöitä perustettaessa
Kansanlääkintäseuraa (5). Nyt
opettajina toimivat heidän oppilaansa.
Kalevalaisen jäsenkorjauksen
kursseja järjestetään useilla paikkakunnilla
luentojen, kuvitetun kirjallisen
oppimateriaalin, videonauhojen
ja käytännön harjoitusten avulla.
Opinnot päättyvät käytännön näyttökokeeseen.
Puo litoistasataa henkilöä
on suorittanut mää rä muo toisen
kou lutuksen ja saa nut Eu roopan yhteisössä
rekisteröidyn kalevalaisen
jäsenkorjaajan nimikkeen käyttöoikeuden
Kansanlääkintäseura ry:ltä
(www.kansanlaakintaseura.fi ).
Koulutustulokset osoittavat, että
kalevalainen jäsenkorjaushoito on
opittavissa. Vanhojen mestariparantajien
oppilaiden ja heidän oppilaidensa
saamat tulokset ovat olleet
hyviä alaselkävaivoissa eli ammattitaitoa
on suunnitelmallisessa koulutuksessa
saatu siirrettyä myös suvun
ulkopuolisille – tulokset ovat varsin
yhteneväisiä (18).
Tässä esiteltyjen ja muiden tutkimusten
valossa perinteinen suomalainen
kansanparannus on edelleen
elävä osa kansallista terveyskulttuuriamme,
ja se on yleisesti tunnettua
koko maassa (3). Puolet kansalaisista
arvelee, että kansanparantajilla on
jopa sellaisia tietoja ja taitoja, joita
lääkäreillä ei ole (19). Tätä on helppo
ymmärtää, sillä manuaalisten tuki- ja
liikuntaelimistön vaivojen tutkimisen
ja hoitamisen taitoa ei juurikaan opeteta
lääkärikoulutuksen yhteydessä.
Fysiatrian professuurit puuttuvat liki
tyystin Suomesta. Suomen Selkäyhdistys
ry (n. 10 000 jäsentä) toivoo lääkärikoulutukseen
fysiatrian opetusta samoin
kuin kansanparantajat (5).
Kansanparantaja hoitaa asiakkaitaan
kiireettömästi haastellen. Tä tä
asiakkaat arvostavat (18,20). Kansanparantaja
työskentelee käsillään ja
aistii hoidettavansa anatomiset ja fysiologiset
muutokset ja saa tästä tarinoille
aihetta. Selkävaiva-asiakkaiden
arvion mukaan kalevalainen jäsenkorjaus
koetaan miellyttävämpänä kuin
muut jo saadut hoidot. Lääkehoito
saa kaikkein huonoimmat arviot (21).
Pelko, että kansanparantajan hoitoon
turvautuminen viivästyttäisi
lää ketieteellisesti välttämättömiä hoitoja,
on useimmiten turha. Nykyiset
jäsenkorjaajathan ovat enemmistöltään
terveydenhuollon ammattilaisia,
jotka ovat hakeutuneet alalle vasta
huomattuaan virallisen koulutuksensa
jättävän monen potilaan ilman
apua. Myös muita kurssilaisia on
opetettu tunnistamaan lääketieteellistä
hoitoa vaativat sairaudet, ja heitä
on rohkaistu hankkimaan toimialueeltaan
ennakkoluuloton luottolääkäri,
jota voi tarvittaessa konsultoida.
Usealla sellainen onkin. Sitä paitsi,
pääosan kansanparantajien asiakkaista
on todettu ennen jäsenkorjaajan
hoitoon turvautumista jo hakeneen
apua virallisen terveydenhuollon palveluista
(3).
Mestariparantajat Pentti Penttilä
ja Olavi Mäkelä ovat hoitaneet kymmeniä
tuhansia asiakkaita vuosien
saatossa. He ja heidän oppilaansa ovat
kouluttaneet monia muita henkilöitä
jatkamaan perinnettä. Voidaan arvioida
ainakin sadan tuhannen suomalaisen
käyttävän vuosittain näitä
palveluja.
Yhteen ve tona voidaan todeta, että
perinteinen jäsenkorjaushoito on
hoitokeinojen joukossa hyvä vaihtoehto
epäspesifi sten selkä- ja niskahartiavaivojen
hoitoon. Asiakkaat
ko kevat sen auttavan tuki- ja lii kuntaelinkipujen
hoidossa vai kut taen kipuun,
sen aiheuttamaan hait taan, toimin
takykyyn ja elämänlaatuun. Ainakin
kerran vuosikymmenessä tu lisi
selvittää, miten yleistä on pe rinne- ja
muiden hoitojen käyttö Suo messa.
Kirjallisuus ja osa kuvista lehden
nettiversiossa.
// Osmo Hänninen
Fysiologia, Biolääketiede,
Itä-Suomen yliopisto
osmo.hanninen@uef.fi
// Heikki Hemmilä
// Olavi Airaksinen
Selkäkeskus, Kuopion
yliopistosairaala

 

// terveydenhuolto

Osmo Hänninen

Heikki Hemmilä

Olavi Airaksinen

 

Jäsenkorjaus elää ja toimii tuloksekkaasti

 

Suomessa elää kansaparannusperinne, jonka palveluja haetaan erityisesti

 

 

tuki- ja liikuntaelinvaivoissa. Jäsenkorjaus on perinteisesti ollut varsin yksilöllistä

 

 

toimintatavoiltaan, mutta viime vuosikymmeninä se on eriytynyt muutamien

 

 

mestareiden perustamiksi, toisistaan hiukan eroaviksi, tyylisuunniksi omine

 

 

perusajatuksineen ja tekniikoineen.

 

 

 

Jäsenkorjausta on voinut opiskella

1980-luvulla perustetun

Kansanlääkintäseuran

koulutuksessa, josta on

muotou tunut 3-vuotinen määrämuotoinen

ja näyttökokeeseen päättyvä

Kalevalaisen jäsenkorjauksen® koulutus.

Nykyisin enemmistö koulutettavista

on terveydenhuoltoalan ammattilaisia,

mikä kertoo siitä, että he kokevat

saavansa vanhasta perinteestä

sellaisia valmiuksia, joita ei saa virallisesta

koulutuksesta. Kahden jäsenkorjauksen

tyylisuunnan tehokkuutta

ovat eri työryhmät tutkineet

vertaillen niitä mm, fysioterapiaan,

ohjattuun liikuntaharjoitteluun ja

myös hierontaan. Molemmat jäsenkorjaushoitomuodot

auttavat näiden

tutkimusten mukaan niska-hartia- ja

selkävaivoissa.

Suomessa elää virallisen terveydenhuollon

rinnalla ja osittain sen

kanssa myös yhteistyössä omaleimaista

kansanparannusta. Sen tutki muksella

on myös jo vuosisataiset juuret.

Ensimmäisen kerran tuodaan esille

käsin tapahtuva suomalaiskansalli-

nen kivun hoito Maxeniuksen väitöskirjassa

v. 1733 (1). Aineisto oli kerätty

Kuopion seudulta. Kuvauksia

tuki- ja liikuntaelimistön ongelmien

hoidosta sisältyy myös n. 100

vuotta myöhemmin ilmestyneeseen

Lönnrotin kokoamaan kansalliseepokseemme

Kalevalaan (2).

Meriläisen väitöskirja v. 1986 (3)

osoitti, että perinnehoidot olivat

edelleen hyvin tunnettuja neljännesvuosisata

sitten ja kuuden, eri puolilta

Suomea valittujen paikkakuntien,

yli 15-vuotiaista asukkaista 30–42 %

oli käyttänyt niitä elämänsä aikana.

Jäsenkorjaajien (nikamankäsittelijöiden)

apuun oli sen mukaan vuonna

1983 turvautunut kaupunkilaisista

5 % ja maaseudulla asuvista 6 %.

 

Kalevalainen jäsenkorjaus

Kalevalaisten jäsenkorjaajien käsityksen

mukaan he edustavat ikiaikaista

kansallista perinnettämme. Ka le valainen

jäsenkorjaus hoitaa koko tukija

liikuntaelimistöä, kudoksia ja niveliä

mobilisoiden voimaa käyttämättä.

Hoidon aluksi selvitetään kehon puolierot

ja kipukohdat kivun aiheuttajan

sekä muiden ongelmakohtien kartoittamiseksi.

Hoito kestää puolestatoista

kahteen tuntiin. Kun tätä jäsenkorjauksen

muotoa on ohjelmoidusti

opetettu vuosia, on kalevalaisten

jäsenkorjaajien toiminta varsin yhtenäistä

(6). Enemmistö kursseille

osallistuvista on nykyisin jonkun terveydenhuollon

tutkinnon suorittaneita

ammattilaisia. Muut jäsenkorjauksen

muodot ovat vaihtelevampia.

Ne keskittyvät hoidossaan enemmän

vaiva-alueen hoitoon, joskin parantajat

hoitavat myös laaja-alaisemmin

asiakkaitaan, kun he näkevät sen tarpeelliseksi.

Jälkimmäisistä ensiksi

tieteellisen tutkimuksen kohteena ollutta

hoitomuotoa kutsutaan seuraavassa

kaustislaiseksi jäsenkorjaukseksi.

Kalevalaisten jäsenkorjaajien käsityksen

mukaan vaivat johtuvat tasapainotekijöiden

häiriöistä, tuki- ja

liikutaelinten kineettisen ketjun epätasapainosta

(7), jolloin aineenvaihdunta

ja hermotoiminta häiriintyvät.

Häiriöt aktivoivat puolustavaa lihas//

terveydenhuolto

Yleislääkäri 2/2010, vsk 25 25

jännitystä. Kuten rakennusten hyvinvointi

on riippuvainen perustuksista,

on siis ihmisen hyvinvointi riippuvainen

jalkojen tilasta, erityisesti kineettisen

ketjun epätasapainon aiheuttamasta

mittaerosta. Selkävaivat

vai kuttavat ryhtiin, lantion asentoon

ja sitä kautta alaraajojen toimintaan ja

myös alaraajojen toiminnalliseen pituuteen.

Koko kehoa tulee siten hoitaa

riippumatta siitä, mikä vaiva on

juuri sillä hetkellä pahiten pinnalla.

Kalevalaisessa jäsenkorjauksessa

hoito alkaa selvittämällä jalkojen

pituusero asiakkaan maatessa selällään.

Mittaerot näkyvät selkeimmin

samoin kuin lantion kiertyminen.

Hoi dossa voimaa käyttämättä mobilisoidaan

kudoksia varpaista, jalkateristä,

nilkoista, pohkeista, polvista

ja reisistä ylöspäin (kuva 1a). Selän

aluetta hoidetaan useimmiten asiakkaan

istuessa. Jäsenkorjaaja istuu hänen

takanaan peukaloiden kulkiessa

nikamavälistä toiseen tasapainottaen

mobilisoiden puolierot nikamien liikeradoissa

ja kudospaineissa. Liike

on aktiivinen tapahtuma, jossa hoitaja

pyytää asiakasta kumartumaan

ja jälleen ojentautumaan. Tätä hoitotapaa

kutsutaan perskynkäksi (kuva

1b). Seuraavaksi mobilisoidaan hartioiden

ja niskan seutu sekä yläraajojen

ja pään alueet, jälleen voimaa käyttämättä.

Parantaja haastelee asiakkaansa

kanssa työtä tehdessään, mikä

vähentää myös asiakkaan jännitystä.

Yllättävän usein tämän muistiin palautuu

kenties jo monia vuosia aiemmin

sattuneita tapaturmia, jotka ovat

ajat sitten unohtuneet.

Jäsenkorjaushoito on paljolti parantajan

ja asiakkaan yhteistyötä,

eli asiakas on aktiivisesti mukana.

Hoidossa ede tään rauhalli sesti noin

puolentoista tai kahden tunnin ajan.

Kalevalainen jäsenkorjaaja kun nioittaa

asiak kaan kudok sia ja nivelten

nor maa leja lii kera toja. Kii reetön kansanomai

nen haastelu on tärkeä osa

hoi totilan netta. Näin jäsenkorjaaja

saa hoi dettavan luot tamaan itseensä,

eikä asiakas pelkää hoitotilannetta.

 

Kaustislainen jäsenkorjaus

Kaus tislai sessa jä sen kor jauk sessa eri

paran ta jil la on oma kä si alansa, vaikka

mo net hyväksi ha vaitut menetelmät

ovat levinneetkin laajalle. Hoidossa

keskitytään enem män itse vaiva-alueeseen,

ja hoi toaika on useimmiten

lyhyempi kuin kalevalaisessa

jäsenkorjaukses sa. Selkävaivoissa

yl lä mainittu pers kynk kä on myös

yksi perusmenetelmistä. Asiakas ja

parantaja istuvat pe rä kanaa, ja parantaja

tunnustelee hoidettavan selkärankaa

okahaarake kerrallaan nyt

kuitenkin niskasta alaspäin (kalevalaisessa

jäsenkorjauksessa alhaalta

ylöspäin) kokeillen, poikkeaako jokin

nikama suorasta rivistä, ja onko

okahaarakkeiden sivuilla olevissa kudoksissa

tunnettavia poikkeavuuksia

tai aristuksia. Todettuaan nikamien

asentovirheet kaustislainen jäsenkorjaaja,

parantaja, lukitsee peukaloillaan

hoidetta van nikaman alapuoliset

poikkihaa rakkeet ja kehottaa

hoidettavaa ojen tamaan selkänsä

etukumarasta. Tarvittaessa liikettä

voidaan varovasti ohjata olkapäästä,

jos jompikumpi puoli tuntuu vaativan

enemmän liikuttelua. Toinen,

vielä pehmeämpi, mestariparantajien

Olavi Virkkalan ja Heikki Jylhän

käyttämä keino perustuu okahaarakkeiden

hieromiseen eri puolilta joko

päinmakuulla tai istuen. Parantajan

toteamaa nikaman kiertymää voidaan

oikaista myös painamalla okahaaraketta

kevyesti sivulta samalla,

kun hoidettava ojentaa ylävartaloaan.

Ristiluu-suoliluuniveltä mobilisoitaessa

peukalo-ote kohdistuu suoliluun

taka-yläkyhmyyn.

Olavi Virkkalan kehittämä polven

laitto perustuu hänen havaintoonsa,

että selkävaivaisilla on useimmiten

polvi ”pois paikaltaan”. Siinä

polvilumpion sivuilla olevat ”hymykuopat”

asetellaan tasalle peukalolla

painellen ja samalla polvea ojentaen

ja kiertäen.

Nopeita ns. sy säys ma ni pulaatioi ta

(eng ”trust”) ei myöskään kaustislaisessa

jäsenkorjauksessa käytetä. Vakavien

kudosvaurioiden riski on pienempi

kuin eräillä muil la ma nipulaatio

tek niikoilla.

Kaus tis laisen jäsenkor jauksen

tut ki jat Hemmilä ja työ toverit ovat

rapor toineet satunnaistetun ja havainnoitsijalle

sokkoutetun selkävaivojen

(n=114) hoitotutkimuksen (9).

Tu lokset osoittivat, että kaustislainen

jäsenkorjaus auttoi kroonisten selkävaivojen

hoi dossa yhtä hy vin kuin

fy sio terapia tai fy sio terapeutin ohjaama

ke vyt lii kuntaohjelma, mutta

jäsenkorjaus paransi sekä sivu- että

etutaivutuslaajuutta sekä kipujanalla

arvioitua selkäkipua enemmän kuin

liikuntaohjelma, vielä puolen vuoden

seurannassa. Myöhemmässä julkaisussa

osoitettiin, että edullinen hoitovaikutus

Oswestryn haitta-asteella

mitattuna näkyi vielä vuoden kuluttua

(10) (kuva 2).

Myös Nottingham Health Profi le

-elämänlaatumittarin osioista oli parantunut

vuoden kuluttua useampi

jäsenkorjauksella kuin fysioterapialla

tai kevyellä liikuntaohjelmalla

(10). Suorissa tai epäsuorissa kustannuksissa

ei tullut ryhmien välille

tilastollisesti merkitseviä eroja.

Fysioterapiaan arvotut kävivät lääkärissä

hoitoa seuraavana vuonna

tilastollisesti merkitsevästi harvemmin

kuin edeltävän vuoden aikana.

Selkäpotilaiden hoitokuluista karkeasti

kolmannes meni vaihtoehtohoi//

terveydenhuolto

26 Yleislääkäri 2/2010, vsk 25

toihin, kolmannes lääketieteellisiin

tutkimuksiin ja hoitoihin, ja kolmanneksen

käytti Kela muutaman potilaan

laitoskuntoutukseen (11).

Kroonisissa niska-hartiaseudun

vaivoissa (n=42) satunnaistetussa ja

havainnoitsijalle sokkoutetussa tutkimuksessa

kaustislainen jäsenkorjaus

vähensi kipua ja paransi myös niskan

alueen liikkuvuutta (kuva 3) enemmän

kuin tilanteen pelkkä seuraaminen

(12). Kolmannes hoidettavista ei

reagoinut jäsenkorjaukseen, kun taas

kolmannes oli vielä vuoden kuluttua

selkeästi paremmassa kunnossa kuin

alussa. Ilman hoitoa niskakipu osoittautui

varsin pysyväksi.

Kalevalaisen jäsenkorjauksen

van hojen mestariparantajien Olavi

Mä kelän ja Pentti Penttilän työn

tu loksellisuutta on seurattu vaikeiden

selkäongelmapotilaiden hoidossa

(n=35). Kaikki yhtä lukuunottamatta

hyötyivät saamastaan hoidosta, ja

pääasiassa sekä asiakkaiden että myös

tutkimuslääkärin arvion mukaan tulos

oli hyvä. (7 ).

Näiden tulosten rohkaisemana

kalevalaista jäsenkorjausta on tutkittu

laajemmissa satunnaistetuissa ja

tutkijalle sokkoutetuissa asetelmissa

kroonisissa alaselkävaivoissa (n=131,

(13)) verrattuna fysioterapiaan ja niska-

hartiavaivojen (n=105 (14)) hoidossa

verrattuna sekä fysioterapiaan

että hierontaan. Edelleen on pienemmässä

aieistossa (n=11) selvitetty

jäätyneen olkapään hoidon tuloksellisuutta

(15). Hoidon tehon mittareina

olivat mm. kipujanan (VAS)

avulla arvioitu selkä- ja niskakipu,

Os westryn kipu- ja haittaindeksi sekä

Neck Disability Index, työ- ja toimintakyvyn

sekä elämänlaadun mittaukset.

Lisäksi tehtiin sarja selän toiminta- ja

liikkuvuustestejä. Tutkittavat arvioivat

myös itse hoitotulosta asteikolla

-1–+10.

Kroonisesta selkävaivasta kärsivien

asiakkaiden oma arvio hoidon

tuloksellisuudesta hoitosarjan päätyttyä

oli parempi kalevalaisessa jäsenkorjausryhmässä

(6.7) kuin fysioterapiavertailuryhmässä

(5.4, p=0.001).

Ka levalaista jäsenkorjausta saaneessa

ryhmässä 52 (91.2 %) ilmoitti saaneensa

jäsenkorjaushoidosta apua

sel kä ongelmiin, ja 36:lla heistä hoitotulos

oli hyvä (arvio 8–10) (12).

Fysioterapiaryhmässä koehenkilöillä

oli hoidon jälkeen paremmat

ala selän pinta-EMG-mittausarvot

(16) ja symmetrisyys parani. Sen selit

tää lisääntynyt suositeltu liikunta ja

sään nöllinen venyttelyohjelma, kun

asi akkaat jatkoivat niitä myös hoitosarjan

jälkeen.

Selkävaivatutkimuksessa ei vuoden

seurannassa löytynyt tilastollisesti

merkittävää ryhmien välistä eroa

kivun, haittaindeksin ja selän liikkuvuustestien

osalta. Asiakkaiden oma

arvio hoitotuloksesta ja elämän laadun

muutokset hoidon jälkeen olivat

kuitenkin edelleen parempia kalevalaista

jäsenkorjaushoitoa saaneilla.

Asiakkaat arvioivat, että jäsenkorjaajien

taidot luoda hyvä ja luotettava

vuorovaikutus hoitotilanteessa olivat

parempia kuin vertailuryhmässä.(13).

Pitkäaikaisesta niska-hartiakivusta

kärsivät työikäiset potilaat satunnaistettiin

kalevalaisen jäsenkorjauksen,

klassisen hieronnan ja fysikaalisen/

liikehoidon ryhmiin (14).

Mit tareina käytettiin niskakivun

voi makkuutta (VAS 0–100), niskakipu-

ja haittaindeksiä (Neck Disability

In dex) sekä kyselylomakkeella arvioituna

toimintakykyä. Tutkittavat arvioivat

myös hoitotuloksen asteikolla

-1–+10. Lisäksi mitattiin kaularangan

liikkuvuutta taivutustesteillä.

Kalevalaista jäsenkorjaushoitoa saaneiden

koehenkilöiden oma arvio

hoitotuloksesta oli parempi kuin fysioterapia/

liikehoidon tai klassisen

hieronnan keskiarvotulokset (7.3 vs.

6.1-6.1; p= 0.023).

Kipu- ja haitta-indeksi oli kuukauden

kuluttua hoidon jälkeen merkittävästi

pienempi kalevalaista jäsenkorjaushoitoa

saaneilla kuin fysioterapia-

ryhmässä (p=0.018). Kau larangan

kiertoliikkeiden paraneminen

oli suuntaa antavasti parempi

jäsenkorjauksen jälkeen. Yläraajaan

säteileväs sä kivussa jäsenkorjauksen

hoitotulos oli koehenkilöiden mielestä

parempi kuin paikallisen niskakivun

hoidossa. Kaularangan

liik kuvuuden ja lihasten toiminnan

symmetrisyys parani fysioterapian

jälkeen verrattuna muihin ryhmiin.

Hie ronnan vahvana puolena oli lihaksia

rentouttava vaikutus ja rento

olo hoidon jälkeen, mutta vaikutus

kipuun ei kestänyt pitkään. (14)

Vuoden kuluttua kyselyyn vastasi

93.1 % hoitosarjan saaneista niskahartiavaivapotilaista

(14). Kipu- ja

haittaindeksin arvo oli vuoden kuluttua

hoidon jälkeen edelleen pienempi

kalevalaista jäsenkorjaushoitoa saaneilla

(p=0.046). Niska-hartiakivun

voimak kuus oli pienin myös jäsenkorjausta

saaneilla ja erosi merkittävästi

fysioterapiaa saaneen vertailuryhmän

arvoista (kalevalainen jäsenkorjaus

- fysio terapia, p=0.04) (ku va

7, netissä).

Kalevalaista jäsenkorjaushoitoa

saa neet

niskahartiavai vaiset

käyttivät vuo den kuluttua

vä hem män lääkkeitä.

Sär ky lääkkeiden

käyt tö väheni jäsenkorjaus

hoitosarjan jälkeen

65.7 %:lla ver sus

50.0 % (fysio terapia) ja

56.2 % (hieronta), eikä

se lisääntynyt yhdel

läkään hoidetuis ta

(14).

Pohdinta

Edellä esitetyt esimerkit

osoittavat, että jäsenkorjaus

aut taa selkäja

niska hartiavaivoista

kär siviä asiakkaita yhtä

hyvin tai jopa paremmin

kuin fysioterapia,

ohjattu liikuntaharjoittelu tai hieronta.

Tutkimukset on suoritettu toisistaan

riippumatta ja eri puolilla maata, eri

jäsenkorjaajien hoitaessa muutamaa

sataa asiakasta. Hoitotulosten arviointiin

käytettiin kansainvälisesti

// terveydenhuolto

28 Yleislääkäri 2/2010, vsk 25

standardoituja mittareita, ja vuoden

seuranta-aika oli kansainvälisen käytännön

mukainen.

Jäsenkorjauksen elinvoimaisuus

ja sen parhaillaan tapahtuva leviäminen

viittaavat sen nauttimaan

arvostukseen kansalaisten piirissä.

Arvostusta ei voi saada ilman asiakkaiden

myönteisiä kokemuksia. Samaan

viittaa myös se, että terveydenhuollon

koulutuksen saaneet ja työssään

kokemuksia keränneet ammattilaiset

hakeutuvat kalevalaisen jäsenkorjauksen

oppiin. Helsinkiläistyneen

nil siäläisen mestariparantajan oppiin

ha keutuu jopa lääkäreitä (5).

Perinteisesti jäsenkorjaus on

opittu seuraamalla suvun vanhempien

jäsenten ja muiden parantajien

työtä. Maassamme on parantajasukuja,

joissa perinteen tiedetään siirtyneen

jopa kahdeksan sukupolven

ajan (17). Kalevalainen jäsenkorjaus

on perinteen lisäksi viime vuosikymmeninä

siirtynyt myös määrämuotoisen

koulutuksen avulla muille

kuin oman suvun jäsenille. Tässä

suhteessa mestariparantajaserkukset

Olavi Mäkelä Ullavasta ja Pentti

Penttilä Kaustiselta ansaitsevat erityisen

tunnustuksen. He ryhtyivät

LT Antti Hernesniemen aloitteesta

järjestämään opetusta myös muille

kuin oman sukunsa edustajille. He

olivat avainhenkilöitä perustettaessa

Kansanlääkintäseuraa (5). Nyt

opettajina toimivat heidän oppilaansa.

Kalevalaisen jäsenkorjauksen

kursseja järjestetään useilla paikkakunnilla

luentojen, kuvitetun kirjallisen

oppimateriaalin, videonauhojen

ja käytännön harjoitusten avulla.

Opinnot päättyvät käytännön näyttökokeeseen.

Puo litoistasataa henkilöä

on suorittanut mää rä muo toisen

kou lutuksen ja saa nut Eu roopan yhteisössä

rekisteröidyn kalevalaisen

jäsenkorjaajan nimikkeen käyttöoikeuden

Kansanlääkintäseura ry:ltä

(www.kansanlaakintaseura.fi ).

Koulutustulokset osoittavat, että

kalevalainen jäsenkorjaushoito on

opittavissa. Vanhojen mestariparantajien

oppilaiden ja heidän oppilaidensa

saamat tulokset ovat olleet

hyviä alaselkävaivoissa eli ammattitaitoa

on suunnitelmallisessa koulutuksessa

saatu siirrettyä myös suvun

ulkopuolisille – tulokset ovat varsin

yhteneväisiä (18).

Tässä esiteltyjen ja muiden tutkimusten

valossa perinteinen suomalainen

kansanparannus on edelleen

elävä osa kansallista terveyskulttuuriamme,

ja se on yleisesti tunnettua

koko maassa (3). Puolet kansalaisista

arvelee, että kansanparantajilla on

jopa sellaisia tietoja ja taitoja, joita

lääkäreillä ei ole (19). Tätä on helppo

ymmärtää, sillä manuaalisten tuki- ja

liikuntaelimistön vaivojen tutkimisen

ja hoitamisen taitoa ei juurikaan opeteta

lääkärikoulutuksen yhteydessä.

Fysiatrian professuurit puuttuvat liki

tyystin Suomesta. Suomen Selkäyhdistys

ry (n. 10 000 jäsentä) toivoo lääkärikoulutukseen

fysiatrian opetusta samoin

kuin kansanparantajat (5).

Kansanparantaja hoitaa asiakkaitaan

kiireettömästi haastellen. Tä tä

asiakkaat arvostavat (18,20). Kansanparantaja

työskentelee käsillään ja

aistii hoidettavansa anatomiset ja fysiologiset

muutokset ja saa tästä tarinoille

aihetta. Selkävaiva-asiakkaiden

arvion mukaan kalevalainen jäsenkorjaus

koetaan miellyttävämpänä kuin

muut jo saadut hoidot. Lääkehoito

saa kaikkein huonoimmat arviot (21).

Pelko, että kansanparantajan hoitoon

turvautuminen viivästyttäisi

lää ketieteellisesti välttämättömiä hoitoja,

on useimmiten turha. Nykyiset

jäsenkorjaajathan ovat enemmistöltään

terveydenhuollon ammattilaisia,

jotka ovat hakeutuneet alalle vasta

huomattuaan virallisen koulutuksensa

jättävän monen potilaan ilman

apua. Myös muita kurssilaisia on

opetettu tunnistamaan lääketieteellistä

hoitoa vaativat sairaudet, ja heitä

on rohkaistu hankkimaan toimialueeltaan

ennakkoluuloton luottolääkäri,

jota voi tarvittaessa konsultoida.

Usealla sellainen onkin. Sitä paitsi,

pääosan kansanparantajien asiakkaista

on todettu ennen jäsenkorjaajan

hoitoon turvautumista jo hakeneen

apua virallisen terveydenhuollon palveluista

(3).

Mestariparantajat Pentti Penttilä

ja Olavi Mäkelä ovat hoitaneet kymmeniä

tuhansia asiakkaita vuosien

saatossa. He ja heidän oppilaansa ovat

kouluttaneet monia muita henkilöitä

jatkamaan perinnettä. Voidaan arvioida

ainakin sadan tuhannen suomalaisen

käyttävän vuosittain näitä

palveluja.

Yhteen ve tona voidaan todeta, että

perinteinen jäsenkorjaushoito on

hoitokeinojen joukossa hyvä vaihtoehto

epäspesifi sten selkä- ja niskahartiavaivojen

hoitoon. Asiakkaat

ko kevat sen auttavan tuki- ja lii kuntaelinkipujen

hoidossa vai kut taen kipuun,

sen aiheuttamaan hait taan, toimin

takykyyn ja elämänlaatuun. Ainakin

kerran vuosikymmenessä tu lisi

selvittää, miten yleistä on pe rinne- ja

muiden hoitojen käyttö Suo messa.

Kirjallisuus ja osa kuvista lehden

nettiversiossa.


// Osmo Hänninen

Fysiologia, Biolääketiede,

Itä-Suomen yliopisto

osmo.hanninen@uef.fi

// Heikki Hemmilä

// Olavi Airaksinen

Selkäkeskus, Kuopion

yliopistosairaala

 

lähde: Yleislääkärilehti 2010 / 2